Hän pitää kävely ohitseni

Nostan kameran selkäpuolelta eteeni ja kuulen kuinka takaani tulee muita hiihtäjiä ohitse, suih suih heidän suksensa suhisevat ohitseni. Tarkoituksena oli pitää rento välipäivä. Ei mitään suuria ponnisteluita, ei rinnettä, ei laskettelua, rauhallinen kävely lähimpään kahvilaan lasten kanssa. Espanjan kielessä on suomeen verrattuna yksi ylimääräinen mennyt aikamuoto: preteriti (espanjaksi el pretérito indefinido tai el indefinido). Se on imperfektin epäidenttinen kaksoisveli. Preteriti on harrastajaopiskelijoille usein se kompastuskivi, joka tuiskauttaa opiskeluinnostuksen rähmälleen. Preteritin perussääntö ei ole mitenkään vaikea, itse asiassa hyvinkin looginen. Astun ulos ja *WHooooooMM*. Onko tämä kävely sittenkään hyvä idea, palaan hakemaan unohtamani tupakan, mutta uskaltaudun silti matkaan. Kävely tuntuu vaikealta. Joku lenkkeilijä juoksee ohitseni ja ennen kun tilannetta on entiny tapahtua olen varma että ohitseni on jo juostu. Joka ääni kuuluu ja tajuan että poimin ääniä, pelkään. ”Emme ajattele sitä keinona hyvän olon saavuttamiseksi. Kuvittelemme muiden asioiden, kuten ostosten tekemisen tai television katselun, auttavan paremmin”, hän lisää. ”Ihminen kehittyi luonnossa. On omituista, että yhteytemme luontoon on katkennut.” 40–50 minuutin kävely luonnossa riittää Joudun tunkemaan ruokaa kurkusta alas. Järki sanoo, että energiaa pitää saada, mutta oksennusrefleksini tuntuu olevan eri mieltä. 50 kilometrin taivallukseen aikaa on kulunut noin yhdeksän tuntia. Enää kävely ei tunnu ollenkaan hauskalta. Eräällä tauolla eteeni kurvaa pakettiauto. Kuski ei sano sanaakaan. Hän olisi halunnut pitää jalkansa yhdessä, mutta nähdessään, että aina kun hän esti kosketustani ja saappaat narahtivat toisiaan vasten, niin kulliini tuli varmaan puolisenttiä lisää pituutta, tai ainakin hänen kauhistunut ilmeensä kertoi niin. Wannabe-urheilijalle on ollut rankka viikko, kun on pitänyt kerätä itseään fyysisesti ja henkisesti kokoon lauantain Helsinki City Marathonin jälkeen. Töissä käyvä kolmen lapsen äiti ei voi maata laakereillaan. Silloin kun lojuu paikoillaan hierojan pöydällä, pitää maksaa 70 euroa. Toista se on oikeilla urheilijoilla. Myönnän, että maratonin jälkeisenä sunnuntaina ...

Todistinko ruumiin hävitystä?

2019.01.19 19:33 kwik-e-marx Todistinko ruumiin hävitystä?

Tää ei oo mikään huomionhakuinen sepitys, vaan tapahtui tänään.
Olin pihalla röökillä. Ohitseni kohti roskakatosta käveli kaksi arabi-taustaisen näköistä miestä, jotka alkoivat keskustella vieraalla kielellä keskenään. En kiinnittänyt heihin huomiota, kunnes hetken päästä näin toisella miehistä muovikassin. Muovikassi oli suomalaisen näköinen.
Tämä hätkähdytti, ja viellä enemmän hätkähdytti se, kun toinen miehistä alkoi työntää avainta roskakatoksen lukkoon, painostaen tätä sanomaan "klik" yms. Muovipussi ei koko tapahtuman aikana sanonut sanaakaan, mutta näytti olevan vähän hukassa koko tilanteen suhteen, mitä nyt hymyili ujosti.
Vilkaisin ympärilleni ja kysyin miehiltä "hei, mitä te teette". Miehistä nuorin suuttuu, ja alkaa tivaamaan minulta tyyliin "mitä vittua sä kyselet, mikä oikeuttaa sua kyselee" yms. Selitän, että haluaisin lähinnä tietää muovipussin sisällön, esim. roskia. Tähän mies vastaa "se on roskapussi" ja käskee minua pitämään turpani kiinni.
Koska olen miehiä nuorempi, ja yksin, sammutan röökini ja kävelen rappukäytävään, pysyen kuitenkin näköetäisyydellä. Mietin lievässä hätäännyksen tilassa mitä minun kannattaisi tehdä, joten käyn kysymässä naapureiltani. Kysyn eikö tilanne vaikuta epäilyttävältä, he vastaavat että voi vittu kwik-e-marx kello on kolme aamulla me nukuttiin, ja kehottavat menemään nukkumaan.
Etsin netistä numeron, ja soitan huoltoyhtiölle. Kerron heillekin tilanteen, ja he sanovat "tämä ei taida mennä päivystyspalvelun piikkiin eli pyydän soittamaan uudelleen kello 9 ja kello 17 välillä." Odotellessani huoltoyhtiötä näen miesten poistuvan roskakatoksesta.
Huoltoyhtiön miehet saapuvat paikalle, ja menemme miesten luo. Huoltomiehet kysyvät miehiltä tilanteesta, ja jälleen nuorin mies suuttuu ja alkaa tivata heiltä miksi minun tarvitsisi kysellä asioita.
"Joo joo mut mitä se tekee et miks sen pitää alkaa kysellä kaikkee mitä muovipussissa on onko ne meidän roskia ei sen tarvi"
Huoltomiehet sanovat minulle, roskapussin ollessa vielä molokissa, että minun kannattaisi alkaa jatkaa matkaa, että tästä turhasta käynnistä laitetaan lasku perään ja ei ruumista voi paloitella yhteen alepan muovipussiin. Tottelen heitä. Kotiin päästyäni olen yhä turhautunempi tilanteen kulkuun, ja soitan hätänumeroon. Selitän heille mitä noin puoli tuntia sitten oli tapahtunut. Vastaaja ei aluksi kuulosta kiinnostuneelta, mutta kun mainitsen kyseessä olevan siis roskapussin sisällön, hän sulkee puhelimen.
Mitäs helvettiä?
submitted by kwik-e-marx to HommaInAction [link] [comments]


2018.11.20 20:02 Scantis Mörön Luola

Tämä kertoo unestani, jonka näin ollessani noin 10 vuotias. Uni jäi aivoihin traumana niin pahasti, että muistan vieläkin 20 vuotta sen jälkeen erittäin tarkasti, mitä tuona yönä tapahtui.
Ja näin sen menee.
Oli joululoma ja olin erittäin innoissani, sillä perinteen mukaan tapasimme matkustaa isovanhempien luo Keski-Pohjanmaalle. Pakkasin vaatteitani ja muistin, että otin myös mukaan kannettavan cd-soittimen, jossa oli Linkin Park - Hybrid Theory levy.
Lähdimme ajamaan kohti Keski-Pohjanmaata, istuin takapenkillä vanhemman veljeni, nuoremman siskoni, sekä äidin ja isän kanssa. Olin vetäytynyt omiin maailmoihin kuunnellessa Linkin Parkia. Katselin ikkunasta ulos miettien, kuinka pääsen kohta syömään hyvää ruokaa, sekä leikkimään isolle pihalle lumileikkejä veljeni, sekä serkkuni kanssa, joka oli myös tulossa isovanhempieni luokse.
Kesken matkan kuitenki nukahdin. Ironista, näkee unta, kuinka näkee unta. Joka tapauksessa, nukahdin vain hetkeksi ja säpsähdän hereille, kun näin unen unessani mörön hymyn, sekä silmät. Vilkkaan mielikuvitsen omaavana aloin heti kehittämään pahaenteisestä tapahtumaa, että mörkö olisi jotenki lähellä. Auton ikkunat muuttuivat huurteiseksi ja välittömästi sain paniikin. Tunsin kuinka pelko valtasi joka ruumiinosan. Kuitenkaan, mitään ei tapahtunut, mielikuvitukseni vain laukkasi. Pihalla oli vain kylmä ja me omistimme vanhan auton.
Olimme saapuneet perille ja pappa oli lämmittämässä saunaa tapansa mukaan. Nousin autosta ja lähdin veljeni kanssa moikkaamaan pappaa ja pappa oli iloinen kun saavuimme perille. Hän sanoi että sisällä olisi ruoka valmiina ja spiderman limua, joka oli 1990 luvulla kova sana. Menimme veljeni kanssa sisälle heti hakemaan pullot limua. Isä ja äiti tulivat perästä kantaen 1 vuotiasta siskoani. Sisällä mummo oli kattanut pöydän valmiiksi ja ilmoitti heti, että kohta on sauna ja sen jälkeen lähdetään käymään mummon siskolla. Mutta syödään kuitenki ensin.
Itse en pitänyt oikein mummon siskon miehestä, sillä hän oli omasta mielestäni todella pelottava. Aloin kiukuttelemaan, että en halua mukaan. Isäni oli ankara ihminen ja käski syömään ruokani ja olemaan nätisti, tai veisi minut letistä kiinni pihalle ulos. Mummo sanoi, että kyllä olisi kiva jos tulisin mukaan, sillä mummon sisko haluaisi nähdä kuinka olemme kasvaneet. Väitin kuitenki vastaan, että mielummin jäisin tänne, koska en halunnut mennä sinne, koska siellä oli "tylsää". En sanonut mitään mummon siskon miehestä, sillä en halunnut hänen koskaan tietävän, että pelkään häntä, tai loukata mummoani.
Isäni hermostui kiukuttelustani ja sanoi minun olevan sitten kotiarestissa ja myöskään pihalle ei sitten ollut asiaa. Se sopi minulle mainiosti, sillä tiesin, että mummoni kyllä päästäisi minut pihalle leikkimään, kun he olisivat tulleet takaisin mummon siskolta.
Olimme syöneet, vanhempani, sekä isovanhemmat olivat jo käyneet saunassa. Riisuin vaatteet ja otin jääkaapista uuden spiderman limun ja lähdin saunaan veljeni kanssa. Pihalla oli tullut kylmempi, tuuli voimakkaasti ja välittömästi mieleeni tuli mörkö. Oli jo hämärää ja mielikuvitukseni laukkasi möröstä, joka vaanii metsässä odottamassa, kuin saalista. Pääsimme saunaan ja avasimme limut. Istuimme lauteille ja nautimme hyvistä löylyistä juoden kylmää spiderman limua. Olo oli tosi mukava. Juttelimme veljeni kanssa supermario pelin salareiteistä, miten sinne pääsisi. Veljeni oli pelannut paljon supermariota ja tiesi pelistä kaiken. Tässä vaiheessa mielikuvat möröstä olivat jo kokonaan haihtuneet. Kunnes..
Aloin pestä itseäni, veljeni heitti löylyä ja kuulin mörön märinän jostain kaukaa. Paniikissa sanoin hätääntyneenä veljelleni, että kuuletko tuon? Veljeni kysyi minkä? Sanoin, että mörön ääni kuului ulkoa. Tärisin ja hikoilin, mutta se ei johtunut kuumuudesta. Veljeni vastasi nauraen lauteiden liikahtavan, kun hän oli liikkunut ottaessa lisää löylyvettä, ääni kuului varmasti siittä. Sulla on vaan vilkas mielikuvitus, sanoi veljeni. Vannoin kuulevani mörön äänen, mutta veljeni ei ottanut itseäni tosissaan, vaan vakuutteli sen olevan vain lauteiden narina ja käski lopettamaan pelleilyn.
Mietin itekseni, oliko kaikki vain sattumaa, vai oliko mörkö oikeasti olemassa. Pohdin, että se on vain piirretty, mutta selkärankaa pitkin ryömi ajatus hämähäkin lailla, että mörkö on todellinen. Kesken mietinnän veljeni otti taas löylyvettä ja lauteista kuuluva ääni narina kuului. Se kyllä muistutti mörön ääntä, joten sanoin itselleni veljeni olevan oikeassa. Oloni helpottui, hieman. Kuitenkin epäilys vainosi, silti vanhemman sekä isomman ja vahvemman veljeni kanssa tunsin olevani turvassa, hän pelastaisi minut jos mörkö tulisi. Näiden asioiden takia mörkö mielessä alkoi haihtua taas pois..
Olimme saunan eteisessä kuivaamassa ja jäin istumaan juoden limua. Veljeni lähti saunasta ensin, joka sijaitsi noin 20 metrin päässä isovanhempien mökistä, johonka johti pieni pihapolku tiheiden puiden ympäröimänä. Jäin kuivaamaan itseäni loppuun ja puin vaatteet päälle ja poistuin sitten ulos saunasta. Kävellessä pihapolkua pimeässä, tuuli yltyi ja toi mukanaan taas sen, se taas toistui. Mörön ääni kuului jostain kaukaa. Jähmetyin ja jäin kuuntelemaan, kuulinko oikein. Ääni toistui toisen kerran ja se ääni tuntui kuulevani vieresestä metsästä, korkeintaan 50 metrin päästä. Otin välittömästi juoksuaskeleet ja ryntäsin mökkiin. Päästyäni sisälle todella peloissani, lukitsin ovet ja huusin sisälle mentäessä, kuinka kuulin mörön äänen metsässä. Pappani nauroi ja sanoi että kyllä pojalla on vilkas mielikuvitus, eikä mörköjä ollut olemassa. Ryhdistäydy.
Huusin, että se oli varmasti mörkö itkien pelosta. Mummoni tuli luokseni halaamaan ja rauhoittamaan minua. Hetken päästä olin jo vähän rauhottunut ja näin kuinka vanhempani ja isovanhemmat olivat pukeneet päälle ja valmistelemassa lähtöä kohti mummon siskoa. Ankara isäni sanoi, että minun pitäisi jäädä tänne, minulla ei kuulemma ollut mitään asiaa sinne, koska olin kiukutellut aiemmin, etten halunnut lähteä mukaan. Sanoin etten halua jäädä yksin, koska mörkö pelotti minua, mutta isäni vain sanoi että voi voi, kannattiko kiukutella. Mummoni ei uskaltanut oikeen sanoa isälleni mitään vastaan. Hän kuitenki tuli taas rauhottamaan minua ja sanoi, että enoni, joka asui tien toisella puolella, voisi tulla tänne kanssani ja soitti vanhasta lankapuhelimesta hänelle. Enoni lupasi tulla, mutta hän sanoi katsovansa ensin jonkin ohjelman loppuun. Minulle tuli taas rauhallinen tunne. Olin turvassa.
Vanhempani, isovanhempani, siskoni sekä veljeni tekivät lähtöä pihalla ja katsoin ikkunasta kuinka he asettuivat autoon. Menin pihalle sanomaan mummolle papalle hei ja annoin siskolleni suukon poskelle. Pappa käynnisti auton ja sillon pappani sanoi " Varo Mörköä", nauraen todella pelottavasti. En tuntenut enää pappani naurua. Se oli niin oudosti sanottu, että en tiedä sanoiko hän sen vitsillä vai ei, mutta pelko valtasi minut taas, jokaista hermoa myöten. Näin kuinka vanhempieni ja isovanhempieni auto lähti pihasta jättäen punaiset takavalot, juoksin perään huutaen että haluan mukaan, älkää jättäkö minua yksin. He eivät kuitenkaan kuulleet minua ja näin kuinka takavalot katosivat pimeyteen. Siinä minä seisoin. Pimeässä, yksin metsän keskellä, tunne siittä, että mörkö olisi tulossa ja todella lähellä. Lähdin äkkiä sisälle ja mietin mitä teen. Otin keittiöveitsen ja valahduin nurkkaan odottamaan, koska mörkö olisi oven takana. Sillon muistin, että enoni oli tulossa, ei minulla ole mitään hätää. Soitin enolleni, hän sanoi että laittaa kohta kengät jalkaan ja lähtee tulemaan, käski keittämään kahvia.
Istuin keittiön pöydällä pelaamassa yksin korttia, jotain omaa peliä, jonka olin kehittänyt joskus. Kahvipannu lorisi ja aika kului hitaasti, mietin mikä enolla kestää. Aloin kattamaan enolle kahvit valmiiksi, laitoin keksejä pöydälle, pullaa ja itselleni karkkia. Menin olohuoneeseen katsomaan, koska enoni tulisi, enon pihavaloon syttyi valot ja tiesin että eno on kohta täällä. Palasin keittiöön syömään karkkia ja tähyilemään keittiön ikkunasta ulos.
Katsoin ulos ja se tunne valtasi minut taas. Yhtäkkiä. Mörkö. Huomioni kiinnittyi saunarakennukseen. Katsoin sitä pitkään ja huomasin että ovi alkoi pikkuhiljaa avautumaan. Tuo tunne, oli sanoin kuvaamaton, se pelko mitä tunsin. Sydän tuli rinnasta läpi ja tuntui, etten voinut liikuttaa ainoatakaan raajaa kehossa. Suuntasin pois päin katseeni, mutta en voinut enää malttaa olla katsomatta. Ovi aukesi koko ajan entistä enemmän. En voinut kuin katsoa kauhusta jäykkänä ja sitten se tapahtui.. Pimeästä alkoi näkymään mörön silmät ja suu. Se tuli ulos hitaasti rakennuksesta ja alkoi kulkea mökkiä kohti pihapolkua, hitaasti minua katsoen, se pelottava ja kauhumainen hymy naamallaan.
Juoksin adrenaliinin pauloissa kohti kaappia piiloon, laitoin oven kiinni ja toivoin, että mörkö lähtisi pois, kun kyllästyisi kun kukaan ei avaisi ovea. Silloin muistin, että olinko sulkenut ulko-ovea? Ja ainii, eno on juuri kävelemässä kohti meidän pihaa. Avasin kaapin ja lähdin kohti ulko-ovea niin nopeasti kuin pystyin, toivoen, että mörkö ei kerkeä avaamaan ovea, jos se ei olisi lukossa. Olin juuri ulko-ovella ja näin ulko-oven ikkunasta, kuinka mörkö olisi enää vain parin metrin päästä ovea, tuijottaen nyt entistä enemmän leveä hymy kasvoillaan minua, enoni maateessa vieressä jäätyneenä. Kokeilin oliko ovi lukossa. Tein sen liian voimakkaasti ja ovi säpsähti auki sepposen selälleen, eikä mitään ollut tehtävissä. Mörkö oli nyt aivan ulko-ovella, enkä enää kerinnyt sulkea ovea, joten lähdin juoksemaan kohti kaappia, missä aikaisemmin olin, luullen, että sieltä hän ei minua löydä. Nyt aikuisena mietin, miksi en hypännyt ikkunasta ulos ja lähtenyt pakoon?
Olin kaapissani piilossa ja mörön laahustavat askeleet ja märinä valtasi talon. Itkin kaapissa, pitäen kättä suuni edessä, ettei mörkö kuulisi minua. Nyt, pikkuhiljaa askeleet alkoi lähenemään koti kaappia. Sitten, yhtäkkiä oli vain hiljaista. Pitkään. Tosi pitkään. Se hiljaisuus alkoi rikkoa järkeäni, enkä tiennyt mitä tehdä. Pelosta sekaisin, järkeviin päätelmiin kykenemättömänä aloin miettiä, josko mörkö olisi vain lähtenyt pois?
Toivoin niin ja pitkä hiljaisuus vaan jatkui ja jatkui. Aloin löytämään toivon kipinää kaiken pelon seasta. Aloin oikeasti luulemaan, että mörkö on poissa. Otin käteni pois suuni edestä ja otin happea, kerran äänekkäästi. Sillon.. Ovi aukesi ja mörön kasvoilla ei enää ollut se hymy, vaan vihainen, vielä pelottavampi katse. Huusin täyttä kurkkua, Mörkö otti minusta kiinni ja tässä vaiheessa yleensä ihminen herää. Minä en herännyt.
Mörkö raahasi minut ulos talosta ja tunsin kokoajan polttavaa jääkylmää kipua jalassani. Mörkö vain katsoi eteenpäin ja käveli todella hitaasti. Hän raahasi minua syvälle metsään ja se matka vaan jatkui ja jatkui..se tuntui monilta päiviltä, jopa viikoilta. Minä vaan huusin koko ajan apua, mutta kukaan ei kuullut. Ääneni jäi metsään. Jossain kohtaa matkaa, en pystynyt enää itkemään, saatika huutamaan. Olin jo turtunut pelkoon. Mörkö ei kertaakaan katsonut minuun, se tuijotti vain eteenpäin, se hymy kasvoilla.
Matka kuitenkin vihdoin loppui ja päädyimme jonkin luolan suulle. Se oli kuin kauhuelokuvista, synkkää, jäistä kallioo. Luolan suulla oli jokin ovi. Mörkö alkoi lausumaan jotain ihmeellisiä sanoja jollakin kielellä, oudolla, mutta mörkömäisellä äänellä ja tuo ovi avautui naristen ja kohmeiset jääpalat tippuivat ovensuun yläpuolelta. Aulassa oli pimeää, en nähnyt mörköä tai yhtään mitään. Mörkö sanoi "Tervetuloa muumilaaksoon". Jatkoimme matkaa, kunnes smaragdeista hohtavat valot paljasti uuden oviaukon. Oviaukon yläpuolella luki " Mörkö pelastaa". Sisällä odotti pelottava ja psyykettä hajottava näky. Siellä oli muitakin mörköjä, vähän erivärisiä ja muodoltaan vähän erilaisia, silti mörön näköisiä. Seinillä oli muitakin kaapattuja lapsia, huutamassa apua, kiljuen, huutaen, rukoillen, itkemässä ja tärisemässä kohmeisissa jäälukoissa. Ne lukot oli vain jäätä, jotka mörkö vain jäädytti kosketuksellaan. Jäälukot olivat sellaisia, että vain silmät ja suu pystyi liikkumaan. Minut asetettiin myös seinälle ja mörkö asetti kädet minun päälle ja jäädyin kiinni seinään.
Vieressä oli lapsi, noin 5 vuotias joka itki äitiä. Kysyin mitä möröt aikovat tehdä minulle. Silloin kuulin kaukaa jonkun toisen lapsen nauravan. Hän sanoi että kukaan ei tiedä, mutta aina kun mörkö tulee hakemaan lapsen irti seinästä ja vie syvälle luolaan, kuuluu vain kiljumista, huutamista, silkkaa paniikkia ja kauhua aivan, kuin kidutettaisi todella pahasti ja sairaasti. Olin aivan shokissa ja en voinut uskoa tilannetta todeksi. Oliko tämä unta vai ei. Yleensä tiedostan, näenkö unta, mutta tässä unessa kaikki tuntui todellisuudelta.
Päivät kuluivat ja kuluivat. Olin kiinni seinässä ja olin jo luopunut toivosta. Olin nälkiintynyt, heikko ja masentunut. Mietin, että jos vain voisin, tekisin itsemurhan. Rukoilin, että kuolisin pian. Hetken päästä alkoi kuulua laahustamista ja mörön märinä. Se mörkö, joka oli minut kaapannut, tuli lähemmäksi, käveli ohitseni ja ajattelin, huh, en minä tänään. Vedin syvään henkeä, mutta mörkö palasi kohdalleni, käänsi päänsä katsoen minua ja alkoi hymyilemään psykkoottisesti. Mörkö alkoi laulamaan tutun kuuloista muumisävelmää, mutta tosi horrorcore tyylillä ja se oli niin pelottavaa, että se sama sävelmä kummittelee vielä tänä päivänä minun mielessä. Mörkö otti minut irti seinäs ja alkoi raahata minua kohti syvämälle luolaan, olin paniikissa ja kauhusta kankeana mitä tuleman pitää. Se lapsi joka nauroi, alkoi nauramaan taas ja alkoi laulamaan " Mörkö se lähti piiriin..." ja sanoi perään, Älä vain pidä silmäsi auki.
Mörkö raahasi minua syvemmälle ja syvemmälle luolaan ja päädyimme johonki aukiolle, missä oli sinisen ja vihreän värinen nuotio, joka oli luonnoton ja mörköjä seisoi kaavut päällä ringissä nuotion ympärillä. Ne lauloivat sitä samaa sävelmää, mitä mörkö aiemmin ottaessa minua seinästä irti. Yhdessä se kuitenkin kuulosti enemmän satanistiselta urhaus musiikilta. Möröt tekivät jonkun eleen käsien kanssa, ikää kuin rituaalin. Ne olivat asettanut pöydän tuon nuotion päälle ja minua raahannut mörkö, asetti minut sen päälle ja jäädytti siihen kiinni. Liekit alkoivat roihuaa ympärillä ja tunsin jääkylmää kipua, iho paloi kylmyydestä. Kaikki möröt alkoivat laulaa kovempaa, kovempaa ja lähestyivät kohti minua, psykoottinen katse kasvoillaan. Aloin huutamaan hysteerisesti, mutta möröt vaan tulivat lähemmäksi, lähemmäksi, lähemmäksi..
Herään huutaen, hikisenä ja miettien mitä vitun unta juuri näin. Se oli pelottavin uni, jonka olin koskaan nähnyt. Edes tänä päivänä, kun olen 30v, en uskalla katsoa mökin ikunnasta kohti saunarakennusta
Ikuiset traumat. Tämä on ensimmäinen kerta kun tämän kerron ja jaan tämän tänne. Pelkään edelleen jokaisesta yö, että se uni toistuu.
submitted by Scantis to Suomi [link] [comments]


Elämyslahjat.fi - YouTube Jokinotkon karjatila - YouTube

100 km/vrk: Vähän pitempi päiväkävely Relaa.com

  1. Elämyslahjat.fi - YouTube
  2. Jokinotkon karjatila - YouTube
  3. Lapin erämaa-Villi luonto suomessa-Lappland-Wildnis in ...
  4. Kuka on salin vahvin? Aino Askala vs Gunu.
  5. Koneen Säätiö - YouTube
  6. Elinkeinoelämän Keskusliitto EK - YouTube
  7. Nokian Tyres - YouTube
  8. Crushing Plastic - YouTube

Siihen pitää sano, että hänen jalat olit varmasti enemmän kypsyä ennen säkin kanto ja hän lähti suorittamaan ensimmäisenä kans. ... kuten esimerkiksi juoksu, kävely, pyöräily, hiihto ... Koneen Säätiö on itsenäinen ja riippumaton organisaatio, joka parantaa maailmaa luomalla edellytyksiä rohkeille tieteen ja taiteen avauksille. Kone Foundatio... Skip navigation Sign in. Search Amateur disc golfer since 2009. Discmania Media Partner since 2017. https://www.youtube.com/user/glaabaglooba https://www.instagram.com/crushing_plastic The Official Nokian Tyres channel. Nokian Tyres is the world’s northernmost tyre manufacturer. It promotes and facilitates safe driving in demanding conditio... Lapin erämaa-Villi luonto suomessa-Lappland-Wildnis in Finnland-Eräretki Vild natur i Finland-Suomen erämaa-alueet-フィンランドの野生の自然 Wilde Landschaft in Finnland-... Uudistuvan markkinatalouden puolesta 🌍 EK edustaa kattavasti kaikkia yksityisiä toimialoja ja kaikenkokoisia yrityksiä. Elinkeinoelämän keskusliitto EK ek.fi Elämyslahjat.fi on Suomen suurin elämysten verkkokauppa, josta kuka tahansa löytää täydellisen vaihtoehdon tavaralle. Emme myy tavaralahjoja, vaan seikkailuj...